Kirjoituksia

OPPIMISEN TUKI UUDISTUU, MUTTA RIITTÄÄKÖ RAHOITUS? (klikkaa otsikkoa)

Oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistus esi- ja perusopetuksessa on istuvalta hallitukselta merkittävä koulutuspoliittinen panostus. Uudistus astuu voimaan näillä näkymin jo ensi syksynä. Olikin huolestuttavaa lukea OAJ:n jokin aikaa sitten julkaisema rehtorikysely, jossa todettiin, että oppimisen tuen uudistus sakkaa kunnissa.

Hallitus ilmoitti rahoittavansa perusopetuksen tuntimäärän kasvattamista kolmella vuosiviikkotunnilla. Samaan aikaan kuitenkin monessa kunnassa oman varjonsa uudistuksen päälle tuovat mittavat säästötoimet. Pelkona onkin, että samalla kun esimerkiksi lisätään vuosiviikkotunteja, toisaalla näistä vastavuoroisesti leikataan. Silloin kyse olisi lähinnä hölmöläisen peitosta, ja näkisimmekin uudistuksen, jossa ajatus taas kerran on ehkä hyvä, mutta toteutus onkin sitten jotain muuta.
Myöskään pelkkä lakimuutos tai kunnille suunnattu lisärahoitus ei vielä riitä vahvistamaan oppimisen tukea, vaan meidän kuntapäättäjien pitää kohdentaa rahoitus kouluille. Ilman lisäeuroja rehtorit eivät voi palkata lisää opettajia, perustaa uusia pienryhmiä eivätkä lisätä jakotunteja ja tukiopetusta.

Nyt onkin viimeistään aika varmistaa, että omassa kunnassa uudistus sujuu eikä sakkaa. Erityislapsen vanhempana tämä asia on minulle erityisen tärkeä, mutta toivon että se on tärkeä yhtä lailla kaikille nykyisille ja tuleville kuntapäättäjille yli puoluerajojen ja elämäntilanteesta huolimatta. Meidän tulee huolehtia rahoituksen riittävyydestä ja oikeasta kohdentamisesta ajoissa. Uudistus tulee saada toimeenpantua parhaalla mahdollisella tavalla. Emme voi herätä asiaan vasta sitten, kun asia on jo räjähtänyt kouluissa käsiin. Prioriteetti numero yksi tulee aina, ja niin tässäkin asiassa olla oppilaan etu.

ENNALTAEHKÄISTÄÄN ONGELMIA NIIDEN LAASTAROINNIN SIJAAN (klikkaa otsikkoa)

Tutkimusten perusteella tiedetään, että ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ehkäisevät ongelmien syntyä myöhemmällä iällä. Sosiaalihuoltolain mukaisesti ennaltaehkäisevien palveluiden tulisi olla ensisijainen auttamismuoto.

On tärkeää, että esimerkiksi vaikeuksia kohtaavat lapsiperheet saavat tarvitsemansa avun ja tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tavoitteena tulisi olla vaikuttaa perheiden pärjäämiseen, sekä ylisukupolvisten ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Olemme jokainen varmasti lukeneet uutisia nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista, sekä yhä nuorempien lasten päihteiden käytöstä. Myös nuorten tekemät itsemurhat ovat lisääntyneet. Erityisen huolestuttavaa on nuorten naisten lisääntynyt itsetuhoisuus. Kiusaaminen koulussa on raaistunut ja laajentunut sosiaaliseen mediaan samalla, kun apua on yhä vaikeampi saada. Tähän kaikkeen tulee saada muutos.

Ikävä kyllä hallituksen kurjistava politiikka ja sitä kautta hyvinvointialueiden riittämättömän rahoituksen vaikutukset näkyvät usein ensimmäisenä mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaiden palveluissa. Orpon hallitus on leikannut niin hyvinvointialueiden rahoituksesta, kuin useilta ennaltaehkäisevää työtä tekeviltä kolmannen sektorin järjestöiltä. Palveluita karsitaan ryhmiltä, jotka eivät pysty pitämään ääntä omasta tilanteestaan.

Hyvinvointialueilla tavoitteena tulisi olla, että lapset, nuoret ja perheet saavat oikeaan aikaan ja mahdollisimman varhain tarvitsemaansa ohjausta, tukea ja palvelua. Vain annetulla avulla ehkäistään vakavampia haasteita ja ongelmien vaikeutumista. Yksikin menetetty lapsi ja nuori on liikaa.

Hoitopolkuja tiivistämällä ja matalan kynnyksen hoidon saannin helpottamisella voitaisiin saada paljon aikaan. Oi­kea-ai­kai­ses­ti aloi­tet­tu per­he­työ tai lap­si­per­hei­den ko­ti­pal­ve­lu taas vah­vis­taa lap­si­per­hei­den omia voi­ma­va­ro­ja, jol­loin ris­ki per­hei­den syr­jäy­ty­mi­seen tai las­ten­suo­je­lun asiak­kuu­teen pie­ne­nee tai se voi­daan vält­tää ko­ko­naan. Järjestöjen aseman tunnustaminen tärkeänä osana palvelupolkua on huomioitava ja niiden taloudellinen tuki on turvattava.

On myös jotain, mitä jokainen meistä voi asemasta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta tehdä: Kysyä tavatessamme mitä kuuluu, kuunnella ja kohdata nuori tai naapurin vanhus, puuttua kiusaamiseen, muistaa olla lähimmäisiä toisillemme. Joskus yksi oikea sana ja hetken aidosti kuuntelemaan keskittyvä korva voi pelastaa hengen.

https://hame.sdp.fi/paijat-hame/ennaltaehkaistaan-ongelmia-niiden-laastaroinnin-sijaan/

Lasten ja nuorten oikeus laadukkaaseen tukeen turvattava (klikkaa otsikkoa)

Osana sote-uudistusta oppilas- ja opiskelijahuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueen vastuulle. Lahden SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Minna Lampinen toivoo, että opiskelijahuollon palvelut järjestetään jatkossakin lähipalveluna ja että niiden painopiste säilyy ennaltaehkäisevässä työssä.

Lampinen vaatii, että hyvinvointialueiden tulee seurata aktiivisesti, ettei siirto vaikuta opiskeluhuollon sisältöihin tai vie psykologeja pois oppilaitoksista. Työ tulee hänestä tehdä jatkossakin perheiden ja oppilaiden arjessa.

”Lasten ja nuorten näkökulmasta on tärkeää saada apua ja tukea siinä ympäristössä, missä avun hakemisen kynnys on mahdollisimman matala. Näin edistetään mielenterveyttä, jaksamista, ehkäistään syrjäytymistä ja koulupudokkuutta”, Lampinen toteaa.

Toisen kauden lahtelainen valtuutettu Lampinen muistuttaa, että erityistä tai tehostettua tukea saavalle oppilaalle voi olla tarpeellista tehdä kuraattorin toimesta sosiaalinen selvitys. Joissain tilanteisessa tarvitaan myös psykologinen tutkimus.

Hyvinvointialueella on myös mahdollista kohdistaa resursseja vaativiin erityispalveluihin, kuten lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon tai päihdepalveluihin. ”Yhteys kuntien sivistystoimen sekä hyvinvointialueen sote-palveluiden välillä tulee olla tiivistä ja toimivaa”, Minna Lampinen vaatii.

Lasten ja nuorten oikeus laadukkaaseen tukeen turvattava – Lahden Näköala (nakoala.fi)

SOSIAALINEN OSALLISUUS ON MYÖS NEPSYN OIKEUS (klikkaa otsikkoa)


Erityislapsen vanhempana, on ollut järkytys huomata, että Lahdessa ei ole olemassa juuri minkäänlaista ennaltaehkäisevää tai ylläpitävää toimintaa autismin kirjon lapsille. Apua saa vain siinä vaiheessa, kun lapsen tilanne kriisiytyy; lapsi on esimerkiksi vaaraksi itselleen tai muille. Itsetuhoinen, masentuu, ajautuu päihteisiin. Mutta vasta sitten. Me siis laastaroimme haavoja kalliilla sen sijaan,että ehkäisisimme haavojen synnyn.

Jätimmekin Lahden sosialidemokraattisen valtuustoryhmän nimissä valtuustoaloitteen sosiaalisten taitojen ennaltaehkäisevän ryhmätoiminnan aloittamisesta kouluissa.

Yksinäisyys, ulkopuolisuuden kokemukset, masennus, syrjäytyminen, koulupudokkuus, työttömyys, päihdeongelmat, kohonnut itsemurhariski. Nämä ovat ikävä kyllä liian monen neurologisia oireita omaavien eli ns. nepsynuorten todellisuutta.

Autisminkirjon ydinoireisiin kuuluvat sosiaalisen kanssakäymisen haasteet vaikeuttavat sosiaalisten suhteiden luomista ja ylläpitämistä. Oireiden varhainen tunnistaminen ja henkilön yksilöllisiin tarpeisiin räätälöity oikea-aikainen ja riittävä kuntoutus auttavat autisminkirjon ihmistä pärjäämään oireidensa kanssa. Lapsen ja nuoren kohdalla olisi hyvä löytää keinoja, joilla voitaisiin mahdollistaa heidän osallistumistaan lasten ja nuorten elämänpiiriin kuuluviin tavanomaisiin toimintoihin. Nepsy -lapsille tyypilliset puutteet sosiaalisissa taidoissa kuitenkin vaikeuttavat ns. normaalien kaverisuhteiden muodostamista samoin kuin esimerkiksi harrastuksiin osallistumista.

Tarvitaan matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä toimintoja, jotka vähentävät neurologisia oireita omaavien (autisminkirjo, ADHD ja Touretten oireyhtymä) lasten ja nuorten riskiä neuropsykiatristen oireiden syvenemiseen. Matalan kynnyksenryhmätoiminta kohdistettuna esim. sosiaalisten taitojen harjoitteluun olisi toimiva tähän yksi keino.

Sosiaalisten taitojen ryhmiä tulisikin perustaa Lahdessa sivistystoimen piiriin. Ryhmien järjestäminen sivistystoimen piirissä erikoissairaanhoidon sijaan olisi myös kustannustehokasta ja tavoittaisi merkittävästi enemmän lapsia ja nuoria kuin erikoissairaanhoidon piirissä järjestettynä.
Paitsi ennaltaehkäisevää ja ylläpitävää toimintaa, soteuudistuksen toteutuessa tämä voisi olla myös osa kunnille jäävää HYTE-toimintaa, joka vaikuttaa myös kunnan valtionosuuksiin (HYTE-kerroin). Sosiaalisten taitojen ryhmät toimisivat kuntouttavana toimintana, mutta myös mahdollisuutena tutustua ja solmia ystävyyssuhteita vertaisiin. Kokemus siitä, ettei olekaan yksin, on merkittävä voimavara, oli sitten nepsy tai ei. Jokainen meistä haluaa tuntea kuuluvansa johonkin.

Säästetään siis laastarit ja ennaltaehkäistään ennemmin. Sosiaalistentaitojen ryhmätoiminta osana sivistystoimen palveluja olisi tähän mielestäni loistava työkalu. Tässä tulee hyödyntää perustason toimijoiden osaamista. Ja mielestäni toimeen tulee tarttua heti.

Lukijalta: Osallisuus on myös erityis­lapsen oikeus | Lahesta | Uusi Lahti

PIENET TOIMIJAT UNOHDETTU PALVELUSETELIKESKUSTELUSTA  (klikkaa otsikkoa)
 
Palvelusetelikeskustelu käy taas kuumana. Jo heti tämän kirjoituksen alkuun muistutan, että palvelusetelin piirissä Lahdessa ovat vain yksityiset suuret päiväkotiketjut mukaan lukien muutama paikallinen päiväkotiyritys. Yksikään yksityinen perhepäivähoitaja tai ryhmäperhepäiväkoti ei ole palveluseteliyrittäjä. Toimimme edelleen yksityisenhoidontuella ja kuntalisällä. Hyvä järjestelmä meille sekä palveluseteliä halvempi myös kunnalle. Ja osa vanhemmista myös oikeasti haluaa lapselleen kodinomaista hoitoa pienessä ryhmässä. 
 
Kun minut valittiin kaupunginvaltuustoon 2017, muistan kuinka ensimmäisessä tilaisuudessa käytin palveluseteliä koskien useamman kerran saman puheenvuoron :”Toivon, että kun puhutaan yksityisestä päivähoidosta, muistettaisiin että se on muutakin kuin ketjupäiväkodit, on myös ryhmäperhepäivähoitoa ja perhepäivähoitoa”. Valtuuston talousarviokokouksessa, missä palvelusetelistä päätettiin, kirjattiin, että myös pienet alan toimijat on otettava huomioon. Toisin kävi.  
 
Varhaiskasvatuslaki edellyttää tänä päivänä paljon meiltä perhepäivähoitajilta. Pitkälti samoja asioita kuin muiltakin varhaiskasvattajilta niin koulutuksen kuin toiminnan suhteen. Silti meitä kohdellaan edelleen kaupungin toimesta epätasa-arvoisesti suhteessa muihin alan yrittäjiin. 
 
Muistan useankin kokoomuspoliitikon LIISUN päätöksen yhteydessä peränneen pienten yrittäjien kuulemista, ei ole kuulunut yhteydenottoja tässä asiassa.  
 
On ollut myös erityisen ikävä huomata, kuinka toimittajat ovat lähteneet tähän keskusteluun hyvin asenteellisin silmälasein. Voisiko oletusten sijaan kysyä, mitä alan yrittäjät oikeasti haluavat? 
 
Tässä selkeitä faktoja viime vuosilta : 
Ennen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista meitä oli parhaimmillaan 128 Lahden seudun yksityiset päivähoitajat ry:n jäsentä. Rajaamisen jälkeen jäsenmäärä tippui sataan. Palvelusetelipäätöksen jälkeen määrämme on nyt 55.  
 
Tällä hetkellä todellista valinnanvapautta varhaiskasvatuksessa ei ole, perheet ja yrittäjät ovat eriarvoisessa asemassa. Palveluseteliä tekohengitetään mm. iltahoidon kustannuksella ja julkisista palveluista leikkaamalla.  Otto-oikeutta käytetään yli valtuuston vallan ja yrittäjyyden nimessä edes kysymättä pienten paikallisten mielipidettä asiaan.  
 
Ennen kantojen lukkoon lyömistä, toivoisi että valtuutetut kysyisivät puolustamiensa toimijoiden kannan, saattaa olla että liian asenteellisella ristiretkellä tuleekin tuhonneensa oman eturyhmänsä toimeentulon. Ja toimittajilta toivoisi, että kirjoittaessa maltettaisiin pysähtyä asian äärelle ja kysyä kanta kaikilta niiltä joita asia koskee.  
 
Ja jos tässä kaupungissa halutaan säilyttää päivähoidon monimuotoisuus, toimeen tulisi tarttua nyt eikä kohta.  Ja poteroista nousta vielä nopeammin.

https://www.uusilahti.fi/paikalliset/3992560